potra poikalapsi m?tk?hti maailmaan:
 kiljuvat kuusi kiloa.
 ja niin, niinp? niin,
 ensi kerran niin pudottiin.
 ja matkalla kehtoon
 tai tuonen lehtoon,
 miten vaan,
 me pudotaan...
 .tarhoihin, kouluihin ja virastok?yt?viin.
 poikapolo ?idilt??n pyysi niin:
 "emo, minut s??st?, pahasta p??st?!"
 ja niinp? jo
 toistamiseen pudottiin, oi!
 ?iti vapisevaa varsaansa
 syleili,
 t?yt?isi lankulta tyhjyyteen, lauloi:
 alassy?ksy alkoi nyt,
 siit? kukaan ei kiinni ota.
 on hyv? haltijatar hylj?nnyt meid?t,
 ja Luoja antanut pudota.
 siis veli pysy vaiti vaan,
 silmiin pimeytt?kin tuijota
 kun kutsuu urheita uhrejaan
 h?n joka antoi meid?n pudota.
 meid?n on annettu pudota"
 Luojan pikku piipert?j?t putoavat
 sy?den, juoden, itkien, iloiten
 menev?t, lis??ntyv?t,
 t?ytt?v?t taivaat ja maat.
 kunnes joskus jokaista vuorollaan
 tullaan kutsumaan:
 unessa y?ll?
 tarkoin yksityiskohdin kerrotaan,
 miss? ja milloin kutakin odotetaan...
 alassy?ksy jatkuu nyt...
 eik? t?h?n leikkiin l?hde kysyttyn? keist?
 kukaan,
 omille harharetkilleen jokainen vain viskataan
 mukaan...
 ja jonain aamuna h?n pakkaa laukkunsa,
 astuu autoonsa, ja ties minne ajaa...
 .suuren mets?n taa, miss? autio maa
 kraatteria valtavaa ymp?r?i. sen reunalla
 h?n riisuu takkinsa, h?n riisuu paitansa,
 housut, keng?t, hattunsakin nyt unohtaa,
 sulkee silm?ns? ja luottaen onneensa
 kuilun syvyyksiin h?n sukeltaa:
 putoaa minuutin, putoaa toisenkin,
 putoaa pumpuliin, ollen perill? kai.
 silloin h?m?r?st? esiin hymyilev? hahmo
 astuu, kysyy: "milt? tuntui?
 ei hullumpaa, vai