jos sä näkisit naamani nyt

niin on sankari ränsistynyt

et tuskin hennoisit ilkkua mua

vaan lohduttaa

jos sä näkisit naamani nyt

lienee ilme sen hölmistynyt

on vaikee selittää sähläilyään

eikä kannatakaan



joskus yksikin askel on liikaa

ja kun pystyyn noussut on tie

niin on kaikki kiipeily turhaa

se vain voiman rippeetkin vie

joskus yksikin askel on liikaa

aivan niin kuin tiennyt en ois

joskus yksikin askel on liikaa

minä yhden astelin pois

yhden liikaa luotasi pois



istun pöydässä vaieten vain

muistan menneitä unelmiain

niin on hauraita haaveet

ja terästä todellisuus

tuoppi tyhjenee huomaamattain

jatkan ainaista taisteluain

täytyis tietää se lähteekö pois

vaiko tilata uus



joskus yksikin askel on liikaa

ja kun pystyyn noussut on tie

niin on kaikki kiipeily turhaa

se vain voiman rippeetkin vie

joskus yksikin askel on liikaa

aivan niin kuin tiennyt en ois

joskus yksikin askel on liikaa

minä yhden astelin pois

yhden liikaa luotasi pois



joskus yksikin askel on liikaa

ja kun pystyyn noussut on tie

niin on kaikki kiipeily turhaa

se vain voiman rippeetkin vie

joskus yksikin askel on liikaa

aivan niin kuin tiennyt en ois

joskus yksikin askel on liikaa

minä yhden astelin pois