Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen

Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen

Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan

ja tuntea kun lumi peittää maan



Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin

ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin

Aina toivoi kyllä paljon mutta saikin enemmän

vaan ei yhtä tiennyt hän:



Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen

on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen

voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois

vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois



Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus

ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus

Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa

tai pyytää kotiin palaamaan



Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen....



Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen

Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen

pihamaalla katson miten kaunis voikaan olla maa

vaikkei ole Jumalaa



Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen....