hän sinuun katsoo läpi karvaiden kyynelten

tuntematta tuskaa, loppuaan odottaen

oot toivo viimeinen, hän sinuun ripustautuu

luona baaritiskin uskoutuu 



tunnet hänet jo vuosien takaa 

ja muistot katkerat mieleesi palaa

kuljit hänen luonaan rakkautta etsien

kunnes uusi aika nosti sut veneeseen 



hän oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän 

jolloin katuja kuljit yöhön pimeään 

hän oli kuningatar särkyneiden sydänten

jokainen hänet tunsi häneen luottaen



katsot hänen kalpeita kasvojaan

ei aika ole nuollut haavojaan

kun varjo entisestään hän siinä istuu

viinilasin pintaan katse uppoutuu



hän on katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän 

jolloin katuja kuljit yöhön pimeään 

hän on kuningatar särkyneiden sydänten

jokainen hänet tunsi häneen luottaen



katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän 

jolloin katuja kuljit yöhön pimeään 

hän oli kuningatar särkyneiden sydänten

jokainen hänet tunsi häneen luottaen......