On aina käynyt niin, toinen lähtee toinen jää

mutta tuskin kukaan uskoo ettei osais enempää

on aina käynyt niin, toinen liikaa yrittää

muistan hetken jolloin alkoi loppuelämämme tää



Chorus

Hän istui pöytään, haastoi mun, kuin alkuun kaksintaistelun

kun sanoi ettei kukaan voisi häntä rakastaa

nyt toinen piippuun puhaltaa, ja vielä katsoo kuolevaa

vaan kumpi voittaa, sitä kukaan tietää ei saa



Ei voi ennustaa, mitä muistaa jokainen

kohtalo kun pyyhkii sivut päiväkirjojen

ja lauseet jotka jää, niitä harva ymmärtää

mut oikeutusta etsii teot synkimmätkin nää



Chorus



Vaan ei kuitenkaan, voi vaan nousta koneeseen

kun ensin joku nostaa pinnan alle painuneen

yö saapuu ajallaan, haaskalinnut piiloistaan

kyllä korppikotka tietää milloin elämä jaetaan



Chorus x2