elokuinen aamuyö

odotan ja odotan

vaikka tiedän ettet tuu

silti ulos tuijotan

tunteitasi loukkasin

kun olin itsekäs niin

turhaan mieles myrkytin

niin turhaan riideltiin



tänä yönä muistan hyvän ajan sen

silloin olin onnellinen

tämä elokuinen yksinäisyys

saa sulle laulun laulamaan



antaa syksyn tulla vaan

tuokoon myrskyn tullesssan

kun silmiis katson

uskon; me rakastutaan

vielä uudestaan

kohti uutta parempaa

huomista sinun kanssasi kulkea saan

siis tulla jo syksy jo saa



tunti pitkä jo on

verkalleen kelloni lyö

ei aika suostu auttamaan

yksinäisyys mua syö

katu valojaan

ikkunaani heijastaa

vaikket tänään tuliskaan

jaksan odottaa