Kauan aikaa sitten annoit hnelle huoneesi avaimen,
yksinisyyteesi pstit sisn uuden ihmisen,
hn kanssas kantoi kaksoisvuoteen yksisi sisn,
kaiken annoit rakkaudelle mut saitko silt mitn.
Nyt hn vain nousi uuteen junaan sanomatta sanaakaan,
hn antoi sulle avaimensa ja vaihtoi uuteen paikkaan,
et ymmrtnyt hnt, hn ei katsonut edes silmiin,
vasta aamulla hersit todellisuuteen jota pelksit aina niin.
Chr.
T kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin,
joka kaiken turhaan antaneena srkyi asfalttiin,
nyt hn yksin valvoo ja laiturilla odottaa ett laiva saapuu
ja sirpaleet pois kuljettaa
Nyt piirrt jljet rakkaudestas naistenhuoneen seinn,
nyt vain elt maailmaa, jota kukaan toinen ei n,
nyt kukaan ei sua tajuu, et osaa en katsoa silmiin,
moni tahtois silti sua koskettaa, moni tahtois sut hertt henkiin
Chr.
Chr.