Kuusimetsää kuusisataa

Seitsemän vain katajaa

Heti perään tuhatkunta

Kahdeksatta apajaa



Jos ei unen päästä saa,

on maattava siis väkisin

Tämän kohdan hieman toisin näkisin



Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaan

ei ole lohkaretta, eikä murikkaa

Viimein kun kovettumat kouristani katoaa

lepää harteillain jo harras kirkkomaa



Uutterasti uutta päivää

Samat silmät sulattaa

Kaivot sekä kirveet aion

hamaan loppuun unohtaa



Naulat neljän tuumamitan

lyöty pajavasaroin

Haukan katse hanskojani vartioi



Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaan

ei ole lohkaretta, eikä murikkaa

Viimein kun kovettumat kouristani katoaa

Harteillain matalaa, jo kirkkomaata matalaa



Kannan orret, kurkihirret, ristit öljymäkien

kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa

Tavoittaa



Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaan

ei ole lohkaretta, eikä murikkaa

Viimein kun kovettumat kouristani katoaa

lepää harteillain jo harras kirkkomaa



Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan

ei ole lohkaretta, eikä murikkaa

Viimein kun kovettumat kouristani katoaa

Kaiken peittää alleen marras kirkkomaa