Kuin kuusimetsät sadan vuoden

tai ikihongat mailta tuonen

niin väliin kovan puun ja kuoren

on kauniit kivet helmitaulun paikoillensa lujaa juuttuneet



Myöden sahaa sekä laitaa

ja revennyttä peltipaitaa

teräksellä tietä kairaa

kevyeen kuin talviaamu viiman läpi varren puhaltaa



Kohtelias engelsmanni sovinnolla paikan luovuttaa



On ajastajat vanha kansa

tiennyt, tainnut tarinansa

ei morsiokaan sulhoansa

kelpuuta, kun kertomukseen uskominen tällä kertaa on



Kultarallin kohdalla on paikka tyhjä sormus pudottaa