Pappeja kyytiin.

Ja suntiot vuoroansa odottaa.

Mikähän olla mahtaa,

kun kirkon miehet joukolla jonottaa?



Samalla tuhdolla istutaan piispa ja minä.

Tähän veneeseen nousemaan päästiin viimeisinä.



Oli vedessä suolaa.

Suolaa tai vaikka makua sokerin.

Kyllä kirkon verkot nostaa,

nostaa siinä miehen kuin liperin.



Samalla tuhdolla istutaan piispa ja minä.

Tähän veneeseen nousemaan päästiin viimeisinä.



"Nyt, Herra, armos suojaan."

Yli selän virsi kajahtaa.

Laululla lohdun tuomaan

saavat hengen miehet hetkeen vaikeaan - Apostolit opettaa!



Kohdalla ollaan, jossa rovasti pinnan alle painautui!

Nähdä ehti Raatteen, Kollaan, vaan viimein Ahdin syliin hautautui,

Ahdin syliin hautautui!



Ei sielu vaan myös ruumis lepoansa kaipaa!