Tervehdys täältä, Unholan uljaat!

Jossa vain pimeä kuljettaa

Maksamaan aamuisen auringon lunnaat

Me olemme myöhäiset



Yö nostaa syliin, sylissään kantaa

Kuin neidon ylitse kynnyksen

Käy nokena vaahto vapauden rantaan

Me olemme, me olemme niin myöhäiset



Mene, unet hukkaa

Kerran taivas putoaa niskaamme

Me tiskaamme kyyneleillä

Tyynten merten

Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan

Joka viluisella valollansa silitellen

Hiuksiamme harjaa



Se kirstuun lukittu, salvattu tuhanteen kertaan

Avaimet kadonneet nousevaan aurinkoon

Ei viiltojen välistä tunnista vuotavaa verta

Me olemme

Me olemme

Me olemme myöhäiset



Mene, unet hukkaa

Kerran taivas putoaa niskaamme

Me tiskaamme kyyneleillä

Tyynten merten

Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan

Joka viluisella valollansa

Hiuksiamme harjaa