Ei paina mieltä, vaikka hengetön

huomenna hengetön, olisin nukkumassa nurmen alla

niin kovin kaivomme on vedetön, ontto ja vedetön

ei löydy tilkkaa edes raapimalla



kun kaivaa routa maasta onneaan 

sen ymärtää vain autuaat



piippolta huoli vaikka makaisin, selälläin makaisin

suojassa piilotetun tammikannen

on sillä tiellä eikä takaisin, tuskimpa takaisin

palaavat jälkeen kylmän rautakangen



kun kaivaa routa maasta onneaan 

sen ymärtää vain autuaat



suuttuisin en, vaikka jo olisin, tuhkana olisin

uurnassa isoäidin akkunalla 

kun riita-aika ei vain sotisi, ikäni sotisin 

paineessa väkijuoman hirmuvallan



kun kaivaa routa maasta onneaan 

sen ymärtää vain autuaat



tie erottaa ja voimat kuluttaa

kun matka kulkee läpi t äyttyvien hautuumaiden

ken aikoo kostaa ja ketä kurittaa

eihän meillä ole kun



ymmärrystä autuaiden

ymmärrystä autuaiden



ymmärrystä autuaiden

tie erottaa ja voimat kuluttaa

kun matka kulkee läpi t äyttyvien hautuumaiden

ken aikoo kostaa ja ketä kurittaa

eihän meillä ole kun 



ymmärrystä autuaiden

ymmärrystä autuaiden

autuaideeeen