omenapuun taimi
mustan mullan
mustan ruukun
muovisissa sisuksissa

ihmisen istuttama
omenapuun taimi
katsoo ylös
kerrostalomaisemaa

kaiken yllä
isä aurinkoinen
veden välke
ja loiste sen

ja siellä alla
vain kourallinen
pohjaanvaluneita
pieniä kiviä

viimeisenä
hengittämässä
valkovatsainen
tuonen kala

onko meillä oikeus
onko meillä valta
käyttää oikeuksia
ylimmän tuomarin

ja maaäiti itkee
tummaa verta
huutaa ja parkuu
kuolontuskissaan