Rannalla on hiljaisuus, 

ei se meitä haittaa. 

Ihan hyvä niin. 

Tämä puhumattomuus 

sitoo meitä yhteen, 

niinkuin ennenkin. 

Ja kaikki silti tietää, 

kovin kauan ei tää 

tule jatkumaan. 

Kun noustaan ylös tästä 

yötä viettämästä 

me eri polut valitaan. 



Suunta muuttuu. 

Halusit tai et, 

niin suunta muuttuu. 

Ympäriltä vanhat aidat kaatuu. 

Ne poltetaan. 

Kun hiillos sammuu, 

ne savuna ilmaan haihtuu. 

Väkisin nyt tuulen suunta muuttuu. 

Tutut kasvot vieraammiksi vaihtuu. 

Me kohta ollaan 

ison tien varrella 

yksin ja irrallaan. 



Ihan sattumalta kai 

joku vuosi sitten 

yhteen osuttiin. 

Niinkuin toinen koti tai 

pakopaikka oltiin 

silloin kun tarvittiin. 

Mutt kohta ketju hajoo, 

kohta meiltä katoo 

sanat, jotka yhdistää. 

Kun noustaan nuotiolta, 

rantahietikolta, 

meri jäljet hävittää. 



Suunta muuttuu. 

Halusit tai et, 

niin suunta muuttuu. 

Ympäriltä vanhat aidat kaatuu. 

Ne poltetaan. 

Kun hiillos sammuu, 

ne savuna ilmaan haihtuu. 

Väkisin nyt tuulen suunta muuttuu. 

Tutut kasvot vieraammiksi vaihtuu. 

Me kohta ollaan 

ison tien varrella 

yksin ja irrallaan. 



Suunta muuttuu. 

Halusit tai et, 

niin suunta muuttuu. 

Ympäriltä vanhat aidat kaatuu. 

Ne poltetaan. 

Kun hiillos sammuu, 

ne savuna ilmaan haihtuu. 

Väkisin nyt tuulen suunta muuttuu. 

Tutut kasvot vieraammiksi vaihtuu. 

Me kohta ollaan 

ison tien varrella 

yksin ja irti, 

irti ja yksin, 

yksin ja irrallaan.