He meidôt kohtasivat, rauhan aikein.
Ystôvyyttô vannoivat, mielin valkein.
Pôivô oli kirkas, taivas pilvet³n.
Jokin painoi mieltôni

Niin he poistuivat, tovereinamme.
Metsôn reunalle, heidôt saatoimme.
Pôivô oli kirkas, taivas pilvet³n.
Jokin painoi mieltôni.

Y³n selôssô he, palasivat, soihdut sammutettuina.
Rauhan muuttivat verimyrskyksi.
Vain osa henkiin jôI.

Silmô silmôstô, aina kostamme!
Vôôrôt tekonne, kyllô muistamme!

Silmô silmôstô, teidôt l³ydômme!
Se on loppunne, kun me hy³kkôômme!

Aamun valjetessa, nousimme ratsaille.
Miekat terotettuina, takaa-ajolle.
Pôivô oli kirkas, taivas pilvet³n.
Viha tôytti mieleni.

Yhytimme heidôt, kun ilta hômôrtyi.
Hy³kkôsimme, kun taivas pimentyi.
Ilta oli pimeô, taivas pilvinen.
Viha tôytti mieleni.

Y³n selôssô me, palasimme, soihdut sammutettuina.
Rauhan muutimme verimyrskyksi.
Hengissô ei kukaan selvinnyt!

Silmô silmôstô, aina kostamme!
Vôôrôt tekonne, kyllô muistamme!

Silmô silmôstô, teidôt l³ydômme!
Se on loppunne, kun me hy³kkôômme!

[Solo]

Ei ole voimaa kellôôn meitô kukistaa!
Siitô merkkinô on punaisena maa!

Silmô silmôstô, aina kostamme!
Vôôrôt tekonne, kyllô muistamme!

Silmô silmôstô, teidôt l³ydômme!
Se on loppunne, kun me hy³kkôômme!

Silmô silmôstô, aina kostamme!
Vôôrôt tekonne, kyllô muistamme!

Silmô silmôstô, teidôt l³ydômme!
Se on loppunne, kun me hy³kkôômme!