Jää tyttö kyynelehtimään

hän joutuu hyvästelemään

kun vuoksi Isänmaan

pukeutuu haarniskaan 

tuo poika nuori iältään

Vie juna kauas etelään

ei voinut tyttö ymmärtää

niin paljon ikävää

Kaukana ei missään 

tuo poika kirjeen kirjoittaa



Ei heitä kahta toisistaan

saa tämä aika erottaa

niin vannoi poika tuo

palaa hän tytön luo

tie kotiin kerran kuljettaa

Ei heitä kahta toisistaan

saa tämä aika erottaa

kai loppuu sotakin 

tie johtaa takaisin

viimeistään vuonna jotakin



On vuodet hiljaa kulkeneet 

ja miehet kaukaa palanneet

saapui myös poika tuo

kotiinsa tytön luo

ei kirjeet turhaan luvanneet



Ei heitä kahta toisistaan 

voinut tuo aika erottaa

tie johti takaisin 

niin loppui sotakin

se oli vuonna jotakin

se oli vuonna jotakin