kodin hylkäsi hän sekä maansa

kaiken jätti hän sen, oli onnellinen

kun vain soitella sai kitaraansa

kotitölli niin ahdas ja harmaja on

sydän täällä on raskas ja laulamaton

minä ymmärrän sen miten onnellinen

ol' mun kulkuriveljeni Jan



Minun veljeni Jan halus tanssia vaan

siellä maantiellä tanssi on työnä

siksi lähti hän pois, että soitella vois

näin hän selvitti sen sinä yönä

täällä painavat huolet mun askeliain

niiden vuoksi se askele raskas on ain

minä ymmärrän sen miten onnellinen

ol' mun kulkuriveljeni Jan



Minun veljeni Jan iloluontehellaan

tytöt hurmasi täällä ja tuolla

vaikka minnekä vie veli veikkosen tie

ol' häl' ystävä ain joka puolla

minä luota en lempehen tyttösien

minut petti mun rakkaani ainoakin

minä ymmärrän sen miten onnellinen

ol' mun kulkuriveljeni Jan



Minun veljeni Jan palas vihdoinkin vaan

oli vuodet jo uurteita luoneet

niin kuin olleet jo ois kaikki laulunsa pois

siellä maanteiden mutkissa kuolleet

kotitölli se sittenkin turvaisin on

se on ahdas mutta ei rakkaudeton

minä ymmärsin sen, olin onnellinen

vaan ei ollut mun veljeni Jan

vaan ei ollut mun veljeni Jan

vaan ei ollut mun veljeni Jan