Otan sakset istun ikkunalle 

hiuksesi sylissäni tuoksuvat työlle 

Tuuli vie ne sormistani leikkimään kapungin tomun kanssa 



Tiedän yhden pienen pojan 

se käy aamuisin järvellä ongella 

Valo on haalistanut vanhan kuvan 

veden pinnan 

ja puseron raidat 



Katselen poikaa matkan päästä 

etten säikytä sitä enkä kaloja 

Onkiretkestä on aikaa 



Kosken niskaasi sen kaari on muuttunut 



Nukahdat polveani vasten 

Läpi metsikön takaisin ongelle 

Lasken sakset olen paikoillani