Tuli kirkkoon mies ja lapsi

he eteeni istuivat

kai tie oli pienelle pitkä

oli kosteat kiharat

ei monta hetkeä hiljaa

tuo ollut pikkupää

oli paljon kyselemistä

ja paljon nähtävää



Oli kauniit alttaritalulut

monihaaraiset kynttilät

nuo kaksi puhuivat hiljaa

ja joskus hymyilivät

kovin kauan saarna kesti

lapsi istui miettien

ja pienin pehmein sormin

isän hihaa hyväillen



minä tahtoisin isä jo kotiin

isä minua väsyttää

hän nostaa pienet kasvot

ja huuli värähtää

he lähtivät kesken saarnan

minä loppuun asti jäin

sama hiljainen arka pyyntö

nous syvältä itsestäin:

minä tahtoisin isä jo kotiin

isä minua väsyttää

soi kirkossa kiitosvirsi

oli ulkona vehreää.