Kun toivo yöhön haihtuu 

jäljelle jää kaipuu 

näänkö teitä milloinkaan 

On aika taival jättää 

päivä raskas päättää 

varjot mua jo odottaa 



Solut kivusta huutaa 

ruumiin tuska mielen huumaa 

outo virus veren saastuttaa 

Ei kärsimystä enää 

iskurin taakse vetää 

otsaluun luoti lävistää 



Kesken jäi niin paljon 

tauti voitti tahdon 

jaksa en nyt huomiseen 

Kohta saan mä rauhan 

syvyydessä haudan 

tää on kirje viimeinen