Silmät suljin 

tiesin matkan alkavan 

Pimeyden keskellä 

näin hahmon hohtavan 

Valollasi minut täytit 

ja pelon karkoitit 

Kuin äiti pienokaista 

mua hoivasit 



Darmstadt 

Tie taivaaseen 



Kasvot kauniit peitit 

huntuun hopeiseen 

Ja minut jätit 

ikävään ikuiseen 

En luotas tahtois 

pois milloinkaan 

Vaikka pois nyt lähden 

palaan luokses uudestaan 



Mielen käytäviin 

mustaan syöveriin 

jälleen vajoan 



Tartu käteeni 

nosta suojiisi 

minut pelasta