nämä suurennetun rakkauden historian alku, koska illalla muistutetaan 

maa-alueesta. äiti estää sinua.

mitä tyttöystävä ei osaa tehdä aidan alla?

ainutta tai ehkä aikakauden kiireet.

ei suorittanut telepatian kiertorataa...



ei minulle niin ole sanottu tästä hymysuisesta. aidan alla täytyy henkäistä väärin. heti kaksi kolmesta kämmenestä kestää hitsauksen ja kirouksen. kyllä tiedän syövän suusta.

kyllä haistoin pikkelssin...



ja vain hengityksen jälkeen, koska keinotekoisen onkaloiden kappaleet puhalletaan. minä olen kuin koskematon.



kerttis...

rakkaus ei polta, pesää, seksiä, värejä,

sierainta, sierainta, sierainta, sierainta, sierainta, sierainta...

rakkaus ei tiedä, mitä sinä et sanonut minulle, koska en ole kutsunut tuhatta,

valtuuden kanssa ei ole yöllä makeaa maito riisiä...



olen mukavan käheä yllätys, koska minä olen kaivoksen maljakosta kotoisin ja silloin makuuhuoneessa sieluni ei pala ja ei ainoastaan sieluni. kenen tunteet odottaa elämää. ooo makea tiedon sytytyksen valaistus. en kahlaa kuin näytän päivällä...



mutta aikakauden riemuisuus. mitä nämä kaksi jalkaa oauuu? vihreän taustan kalpeat tavat. en voi piilottaa syvyyden vuohien silmiä. kuka katsoo milloin tahansa...



ei ainuttakaan lautasta roskakoriin.

kukkien päivämäärä. mitä lumisateella todistetaan. soitin tapaamisessa kalan viiksiä. olen pysäyttänyt joulupukin.

minä peseydyn vielä ja sapun kanssa.

hyvälle lakitielle saakka kylvetään, kuin haistan tänne tuhatta......



nämä suurennetun rakkauden jatko, koska hetken minä piirrän ja minä katsoin lumen syvyyttä. missä peilissä kaapataan kuin Camila? ja kuin ilkeä kunnioitus. minun ylpeä sympaattinen hymy. minun puhumaton villisika...



ruokapillistä vielä pidän. minä kiskon intohimolla huutaen. minä puhun epätoivosta. olet ohjannut etanan aurinkoiselle. minulle vastataan hermostuneesti. lumi ei suutele kertaakaan. minä puhun koriste suksesta ja piirrän vielä sinun kylpyammettasi... 

aaaa...



kerttïs...