Lompakossa Väinö Linna yksinäinen on 

Kas pitkään riittänyt ei tili kortiston 

Loppuviikon meikämanne syö taas kynsiään 

ellei sossunjonoon tinkimään käy ylpeydestään.



Huomaamatta painuu ryhti kumaraan 

Kun karisseita kappaleita itsetunnostaan 

Etsii pitkin pientareita pala kerrallaan (pala kerrallaan)

yksin tuskin koskaan sitä enää kokooon saan.



Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan 

Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan 

elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan 

aamuteesi kanssas jakamaan?



Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa 

Ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa 

Onneton se on ken rakkautta turhaan tunnustaa 

ja onneton ken pakenee kun jäädä haluaa.



Tahdotko mut tosiaan...