"On y ja lohduttomin hetki sen
M hengitysts kuuntelen
Voi tuota tukkihumalaa
Tuosta toipuakseen tytyy viikko odottaa
En tied liek tarkoitukses vaan
Mulle jotain rakkaudesta opettaa
En tied, mut m luulen kuitenkin
Et oisin jotain oppinut m varmaan paljon vhemmllkin
Rakkaus on lahjomaton
Sen eess jokainen on alaston
Se meidt eloon hertt
Voi, luoja, et se hyvillessn tekee kipe
Kosketus sen on ihmeellinen
Ja pelottava tuhovoima sen
Se jtt meidt syvn ikvn
Mentyns siivoamaan verijlkin
Ja silti m oon valmis mihin vaan
Ett hetken tuntea sen saan
Sietmn m joudun oikkujaan
Ja sen et se mua pit tylsimpn narrinaan
Mut narrihan m oon jo vanhastaan
Ja se opetti mut valehtelemaan
Ja m tapan, tottakai, jos tarvitaan
Sen vuoksihan m eln, siis miks en olis valmis kuolemaan
Rakkaus on vhn sellainen
On pesemtt petivaatteet sen
Se huoneestaan on tyls tuulettaa
Jos se sinne ehtinyt on kyd asumaan
Ja silti m oon valmis koska vaan
Noudattamaan vaivihkaista kutsuaan
Vaik m trmn siihen aina uudestaan
Se totisesti liian usein turhaan lausutaan
T juttu on tll hetkell kaikkein vittumaisin.
Mutta jumalauta olen ihminen ja olemassa,
Enk mikn tyhm joksi sin taas usein tekeydyt.
Itelleni en voi tll hetkell mitn,
Sill sydn toimii aina nopeammin kuin jrki.
Mutta se siit. Syksy sulle
M kohta kirjeestsi stkn teen,
Mut ensin luen sen viel kerran uudelleen
Tuli tarttuu kuivuneeseen paperiin
Musta tuntuu et on hyv et me silloin kerran tavattiin
"