Jo valo päivän horisonttiin painunut on
sininen hetki valtaa huoneen
kajastus hento kasvoillasi viivähtää
ennen kuin verhon sä suljet, kaksin jäämme pimeään

Hiljaisuutta rikkomaan
aloita ei kumpikaan
sanat solmuina suuhun jää
osaisimpa selittää
sua vaikka tarvitsen
katsettasi pakenen
kuin liekkiä polttavaa
mut levottomaksi saat
luotasi lähtis en kuitenkaan

Aavistus aamun takaa ruudun kurkistaa
pakenen vielä alle peiton
uudelleen uneen vajoan, sut siellä nään
hämärän huoneen ja varjot jotka jäävät elämään

Hiljaisuutta rikkomaan
aloita ei kumpikaan
sanat solmuina suuhun jää
osaisimpa selittää
sua vaikka tarvitsen
katsettasi pakenen
kuin liekkiä polttavaa
mut levottomaksi saat
luotasi lähtis en kuitenkaan
(x2)