Kuinka kipeää voi kieli tehdäkään

Kun murtuu kahle, pääsee irti ajatus

Tuo pelätty ja tarkoin varjeltu

Se haastaa valan joka ammoin annettiin

Vannomalla ikuisuutta uhmattiin

Nyt lupaus on vain muisto menneestä

En hyväksy, pidän kiinni rippeistä



Kiertäkää minut kaukaa!

Tahdon vain muistuttaa

Minä, sinä, minä vannoin

Sinä, minä, sinä vannoit!

Muistiisi palauttaa

Minä, sinä, minä vannoin

Sinä, minä, sinä vannoit!



Aion korvat ummistaa

Selityksesi vaipukoot unholaan

En piittaa siitä mikä tuntuu hyvältä

Mikä oikealta, mikä tarkoitetulta

Sinä annoit sanan, sinä lupasit

Et jätä minua, vaan missä olet nyt?

Minä etsin rauhaa, sitä tuskin saan

Sillä kykene en anteeksi antamaan



Kiertäkää minut kaukaa!

Tahdon vain muistuttaa

Minä, sinä, minä vannoin

Sinä, minä, sinä vannoit!

Mieleesi teroittaa

Minä, sinä, minä vannoin

Sinä, minä, sinä vannoit!