on katkottu sormieni kaikki luut.

Päällä nojaa karkea pergamentti

jonka vanha muste otsaani tarttuu.



Chorus:

Kuinka kovaa löisin

kuinka kovaa purisinkaan

jos vain pääsisin lukkojen takaa kostamaan.

Kuinka kovaa löisin

kuinka kovaa purisinkaan

tiedän sen olevan pelkkää teoriaa

pelkkää teon teoriaa...



Tässä istun yksin mietteissäni

aika on mutta kenen kanssa sen jakaisi.

Valuu hiki alas otsalta pöydälleni

ja tuohoaa loputkin kirjoitukseni.



Kuinka kovaa löisin

kuinka kovaa purisinkaan

jos vain pääsisin lukkojen takaa kostamaan.

Kuinka kovaa löisin

kuinka kovaa purisinkaan

tiedän sen olevan pelkkää teoriaa

pelkkää teon teoriaa...



Kuinka kovaa löisin

kuinka kovaa purisinkaan

jos vain pääsisin lukkojen takaa kostamaan.

Kuinka kovaa löisin

kuinka kovaa purisinkaan

tiedän sen olevan pelkkää teoriaa

yhtä tyhjän kanssa ei siis mitään

pelkkää teon teoriaa...