Alakerran vanhapiika joka päivä maahan polvistuu

pennies from heaven se rukoilee

Kuulakärkikynällään se pidemmäksi piirtää kämmeneen

elämänviivan liian lyhyen

Mä ikkunoita putsailen

Mä ikkunoita putsailen



Runoilija vihdoinkin on saanut vuokrakämpän itselleen

aamuvirtsa sen tuoksuu musteelle

Se krapulassa ovi auki wc-pöntöllä istuu ja kiroilee

ja tiuskii syntyvälle kirjalleen

Mä ikkunoita putsailen

Mä ikkunoita putsailen



(kerto)

506 ikkunaa

tässä talossa on kaikkiaan

Niitä puhtaaksi kai milloinkaan en saa

506 ikkunaa

kun ruudun viimeisen valmiiksi saan

Niin alusta täytyy mun taas aloittaa



Yläkerran leskirouva joka kerta osaa minut yllättää

se pukeutuu vain käsiinsä

On kampaajalla insinöörin hiuksia päiväkirjan välissä

se lattialta niitä kähveltää

Mä ikkunoita putsailen

Mä ikkunoita putsailen



Mä joka päivä taivasalla ikkunoita työkseni puhdistan

ja keinun maan ja taivaan välissä

Kun puluparvi paskantaa niin jonkunhan se täytyy jäljet pyyhkiä

kas sellaista on elämä

Mä ikkunoita putsailen

Mä ikkunoita putsailen



(kerto)