Niin monet kerrat oon pettänyt itseni, leikkinyt, että mä olisin joku muu,
miks ei kukaan tuu ja pelasta mua pulasta, opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen,
kompastun, pohjaan uppoon, kastun läpimäräksi ja kun takas astun
valon nään, onko ketään, jäljellä, joka vois anteeksi antaa mun pienuuden
jos löytäisin uuden minuuden, tai sit ei, anyway..

En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu..
En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu...

Kai mun on elettävä tämän kanssa, joka peilikuvasta katsoo mua takaisin,
oon sekaisin, eksynyt, väsynyt miettii mun tekoja, mussa on aivan liian paljon vikoja,
miks en nää hyvää enää,
Mä pelkään, muistan selkää jota tuijotin kun esille otin totuuden,
kenen syy, et ei voi hyväksyy,
muuta kun valheet, ruma on kaunista silloin kun sen pystyy peittämään,
heittämään nurkkaan, oikee on arvoton..

En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty  muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu..
En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty  muuksi muuttuu...

Leikittäiskö hetken aikaa, että mäkin oisin viaton, täysin liaton,
ja syytön, etten koskaan olisi tahallani ollutkaan niin julkee,
koitan sulkee silmäni, kulkee eteenpäin katselematta sivuille,
ja taakse, mä tahtoisin unohtaa, tää tie johtaa vain alas,
salassa säilytän menneitä, niitä piilotan ja pintani kiilotan,
miten vois pyyhkii muistot pois..

En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu..
En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin plajon multa voimat puuttuu..

En mä osaa..
En mä jaksa...