Ovella lapsi, miten säälittävä

kauppaa kevätpörriäistä

se teitittelee ja se sanoo päivää

tiskit haisee mua hävettää



Mä luulin aika ikävän syö

ja toivo epätoivoni lyö

mä luulin päättyy jokainen yö

valonsäteisiin

mut se ei olekaan niin



Mullei oo rahaa, lapsi menee

eteinen kasvaa ja pienenee

melkein huudan sen takaisin

mä olen hullu mä oon sekaisin



Mä luulin aina jotakin jää

jota ei pysty hävittämään

edes silloinkaan repimään

kun sanoo näkemiin

mut se ei olekaan niin



Ja ulkona jossain oot sinä ja uus

kireä teennäinen valoisuus

Mä olen verta mä oon väkivaltaa

mä haluan huutaa ja satuttaa



Mä luulin että viha väsyy

suru sammuu tai himmentyy

mä luulin että kipu häipyy

menee kadoksiin

mut se ei olekaan niin



Mä luulin että hallitsen tän

mun mielen ja mun elämän

joo, mä luulin että sinä ja hän

jäätte unohduksiin

mut se ei olekaan niin

se ei olekaan niin

se ei olekaan niin

se ei olekaan niin