Kun Saara täytti kahdeksan

silloin kävi niin

että juhliin tuli vain yksi

vaikka kaksikymmentäviisi kutsuttiin

oi se sattui sydämeen

ei mitä mä teen

oi se sattui sydämeen

ei mitä mä teen



Ja se ainoa vieras oli naapurin Tuija

josta sanottiin et se kaikkia huijaa

siinä se seisoi lähtis jo tuo

mutta se tulikin luo ja sanoi



Ei saa surettaa

leikittäiskö prinsessaa

ja ikuisiksi ystäviksi tultais

niin kuin Anna ja Diana

ei saa surettaa

mennään puistoon keinumaan

maailma muuttuu kauniimmaksi niin 

kun se on meidän



Tuija oli vain seitsemän

mut tiesi jo sen

että vaivaa täytyy nähdä

jos tahtoo olla onnellinen

jos itse ei hanki itselleen ystävää

sitä yksin jää

jos itse ei hanki itselleen ystävää

sitä yksin jää



Siksi hän Saaran vieraille soitti

sanoi: voi kurjana päivä tää koitti

Saara on sairas ja juu se on tarttuvaa

älkää tulkokaan



Ei saa surettaa...