Aurinkona saavuit sä luokse mun,

elämääni toit lämmön kaivatun.

Minä olin rantaa, jolla ei tuuli käy,

paikka, jossa liikettä ei näy.



Sinä olit myrsky jota ootin niin.

Osuit heti sieluun, sen purjeisiin.

Minä oli kaarnalaiva, haaveilija.

Veit mut liian kauas rannasta.



Kesäsade kasvoillain, 

kyyneleeni peittää vain.

Aurinkosi jäi myrskypilvien taa.

Kesäsade lohduttaa,

kyyneleet se peittää saa

ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa.



Kesäyö mut huumas kai tuoksuineen.

Uskoin ihan kaikkeen, myös rakkauteen.

Runotyttö sai sen mistä haaveili muut,

kunnes kymenivät hiillospuut.



Kesäsade kasvoillain, 

kyyneleeni peittää vain.

Aurinkosi jäi myrskypilvien taa.

Kesäsade lohduttaa,

kyyneleet se peittää saa

ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa.



Minä olin kaarnalaiva haaveilija.

Veit mut liian kauas rannasta.



Kesäsade kasvoillain, 

kyyneleeni peittää vain.

Aurinkosi jäi myrskypilvien taa.

Kesäsade lohduttaa,

kyyneleet se peittää saa

ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa.



Kesäsade kasvoillain, 

kyyneleeni peittää vain.

Aurinkosi jäi myrskypilvien taa.

Kesäsade lohduttaa,

kyyneleet se peittää saa

ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa.



Kesäsade kasvoillain, 

kyyneleeni peittää vain.

Aurinkosi jäi myrskypilvien taa.

Kesäsade lohduttaa,

kyyneleet se peittää saa

ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa.