Aamu taas, aivan niin kuin ennenkin.

Mun mieli raskas niin.

Tahtoisin uneen takaisin.



Kirkkaana muistot.

Uudelleen kuvat nään

tositekojen ja unikuvien tarkoitukset jäävät hämärään.



Hiljalleen, laitan kahvin tippumaan.

Hän juoman mausteisen, toi mulle sillon tullessaan.



Ikkunassa matkaa pieni vesipisara.

Liikkein empivin, kuin minä itsekin etenen vaik suunnan kadotin



Etkö kuule mua? 

Verisuonissani kuohuaa.

Kuule ilmoille tää huuto halajaa.

Kuule mua en enää kestä janoa polttavaa.

Ota kiinni nyt olen eksynyt

pimeässä pian katoaa, kauas katoaa. Kauas katoaa.



Seuraamaan jään seikkailua pisaran.

Se hetkeks seisahtaa, kohtaa toisen kulkijan.

Nyt matkaansa jatkaa, suunnan kuin tietäen.

Saman kaltainen, olen tunnensen, voimaa rukoilen ja tarvitsen.



Etkö kuule mua? 

Verisuonissani kuohuaa.

Kuule ilmoille tää huuto halajaa.

Kuule mua.Ei sydän enää jaksa odottaa.



Etkö kuule mua?

Verisuonissani kuohuaa

Kuule, ilmoille tää huuto halajaa.

Kuule mua.

Ei sydän enää jaksa odottaa.

Ota kiinni nyt olen eksynyt

pimeässä pian katoaa, kauas katoaa. Kauas katoaa.

Kauas katoaa