Öitä,

päiviä,

hiljaisia hetkiä

ei ole

on vain taakka,

jonka paino

alkaa olla liikaa



Kalmamäen alta kaivan

aurinkoa, kuuta, hiljaisuutta

elämän kehässä

selittämätöntä kiihkoa,

toivoa, halua



Maniamaniamaniamaniamaniamania

maniamaniamaniamaniamaniamania

maniamaniamaniamaniamaniamania

mania



Polkuja,

joita voisin kulkea

on liikaa,

en muista

mistä olen tulossa,

minne menossa



Ja joskus pääni sisällä

naksahtaa jotain, ja minä muistan

rivitaloasunnon,

vaimon, koiran ja lauantai-illat!