Sarvipäällä karvainen häntä roikkuu koipien välissä

Vuoren mustan sisässä se kulkee riiviö rinnan sisässä

Ja sillä on sisarensa Päivänsäde vankinaan, se pitää sitä omanaan

Vaan sitä uskalla ei kuin matkan takaa tuijottaa



CHORUS: Ja yötä yksin kulkee kaksonen

Maailman loppuun asti miettien

Mikä on outo tunne rinnassa

Ei raukka rakkautta tunnista



Kevät ei riisu hamettaan, odottaa valoa saapumaan, piilostaan

Sillä halla korpikuusen alla vain tiukentaa otettaan

Päivä riutuu vuoren sisässä, nuolee haavojaan, kuolee pois,

kun ei kaksonen tahdo käsistään päästää tätä kauneutta



CHORUS



Kun toinen riutuu pois, heikkenee,

niin toinen miettii miksi pahenee tuo outo tunne polon rinnassa

Ei raukka rakkautta tunnista



Ei silmä näy pimeässä, eikä kulkijasta tästä varjoa lankea

Ei hengityksen huurua näy, ei jälkeä jää kunse käy valkoista hankea

Päivänsäteen ottaa syliin, matka tuonen kylmiin kyliin alkaa ankea

On pimeä tie ja kyyti jäinen, vastassa joukko tuhatpäinen, kuolonkankea