Joskus öisin valvon vaan yksin himassa

pimeys ikkunassa, yks valo palamassa

Plöijin sängyl mieli jossain kaukan täältä

Ei äänen ääntä, puhelin pois päältä

Tyynyyn painaa päätä, kylkee kääntää

ei uni tuu, alan tekstii vääntää

Mont flashbäkkii, mitä nähtiin 

jäljet jätti, moni lähti, moni jäi

Tiet eros. Vitun wäkkii 

Tajutont, miten kaikki muuttuu yhtäkkii

Mis posse, back in the days seinii sottas

Tyhmä ku luulin, et vast kuolema erottas

En pois ottas yhtäkään muistoo

En unohtaa tuu yhtäkää katuu enkä puistoo

Muist välittäminen on arvokast ku kulta 

Pidän mieles niin vaikeudet väistyy lopulta



KERTO

Mitä elämält haetaan, nyt tiiän viimeistään

ja elän tätä päivää kuin viimeistä

En aio paeta, ei kukaan pärjää yksin

Rakkaut jaetaan, kans surui ja pettymyksii



Tulee mieleen kaikki sekoilut laivalla

Miten mun äijät oli aina paikalla 

Paremmalla tuulel jatkan skrivaamist

miten elämä voikaa itkettää ja naurattaa samalla

Kaikki omalla tavallaan muuttuu

Pitääki kasvaa lapseks ei voi juuttuu

Joltain motivaatioo puuttuu, väliin putoo 

Ympäristö kuuro, ei kuule hätähuutoo

Elämä kovempaa ku luut on, aina välillä

mut täysillä, pitää painaa välillä

Välillä tuntuu ettei välii millään 

Ei jaksa millään, mut en luovuta hevillä

Sillä saanut oikeet ihmiset kokoon

Edelleen samaa verta, niin ku vato loco

ja lopus kiitos seisoo, just teille

perheelle, frendeille. Saanu mut oikeille teille



KERTO



Maltsun shorty, maast pienikin ponnistaa

Välil sataa niskaan, välil taas onnistaa 

jotkut sekoo konista, mut meitsi hopista 

Ja niin usein kelaan et mitäköhän

jos elämä ois yhtä pitkää humalaa vaan

usvaa vaan. Ei sattuis joka vanha haava

Kaikki rakkaus auttaa, ku elämä kuskaa vaan

saa hymyn huulille, ei pelkkää tuskaa vaan



KERTO