Tuulia, tyttö haistelee ja miettii

missä tänään liput liehuu

huuliaan, hän maistelee ja lähtee

sinne missä kiehuu 

hän tahtoo taas ottaa kaiken

hän ottaa sen vaikka salaa

hän vahtii lämpöä, mutta ei halaa

hän elää nukkekodissa joka palaa



Vedet virtailee 

suuret vedet ne virtailee 

siellä missä on syvä hiljaisuus

Vedet virtailee 

toiset sen kuulee 

sinä hukutat äänen sen omaan pauhuus 



Taakseen , tyttö jättää 

ihmiset niikuin esineet

omeksi maakseen, ei hän nimeä mitään

on vain paikkoja joihin jotkut ovat pesineet

hän tahtoo palan gloriaa

jota kuuluisuudet jättää

yökerhoihin se hänet lennättää

voisipa tyhjyyden tunteen selättää



Vedet virtailee 

suuret vedet ne virtailee

siellä missä on syvä hiljaisuus

Vedet virtailee 

toiset sen kuulee 

sinä hukutat äänen sen omaan pauhuus 

Vedet virtailee

ja makeat mainingit suutelee

siellä missä rakkaus kulkee

vedet virtailee

ja kuivuuteeen kuolee

se joka ovensa sulkee