Kaiken päivää sinä jaksat yrittää,

kerta kerran jälkeen urheata esittää.

Etkö huomaa vieläkään,

että minä kaikkeni vuoksesi teen,

vaikka kaikki muu

syksyn sateisiin huuhtoutuu.



Minä seison vierelläsi sun,

vaikka sinun luovuttavan nään

niin minä jään.

Viereesi jään,

kun kyyneleet kuivuneet vain lämmittää.



Kaiken päivää,

kaiken annat ja enemmän.

Kun huomaan ettet jaksa

otat ilmeen ehjemmän

enemmän tai vähemmän.

Etkö huomaa, et jää yksin kuitenkaan.

Vihollista vastaan

minä suojatulta pystyn antamaan.



Minä seison...

Vaikka sävelmäsi ei jäisikään elämään.



Minä seison vierelläsi sun,

vaikka maailma hukkuisi hulluuteen.

Vaikka sunnuntain pois pyyhkisit kalenteristain

seison vierelläsi aina vaan.