Hän pikkuhiljaa heräilee

Yön jäljet pois keräilee

Hän menee Joen kahvilaan

Ja katselee kahviin mustanpuhuvaan

Joe häntä riisuu katseellaan



Hän kadulla partioi

Yksisuuntaisen kadun päässä hän vartioi

Nainen huuhkajahatussaan

Siellä se tunnetaan

Asemapaikallaan



Häntä saat sä koskettaa

Mutta se maksaa sulle paljon rahaa

Muttet koskea saa

Hänen unelmiin niillä ei ole hintaa

Niillä on oma paikkansa

Viikattuna sängyn laidalla

Joka hän niiden silkkiin kietoutuu

Kuningattaren lailla



Hän asemapaikaltaan palailee

Aamuliikenne vastaan virtailee

Rapusta hän kotiin kiireesti menee

Ennen kuin naapurit lähtee

Sitten hänellä aikaa on itselleen

Ja hän haaveilee



Talosta meren rannalla

Kun lapset leikkii sinisen taivaan alla

Ja hän ja viimein se oikea meren aalloilla

nyt ja aina



Häntä saat sä koskettaa…



Saat sä koskettaa

Jos sulla on siihen varaa

Arvotavaraa on unelmat

Niitä ei voi ostaa

Hän voi sulle tanssia

Niin kuin tää hetki oisi se ainoa

Mutta unelmissaan ei kukaan toinen voi olla jaolla

”Maksaa liikaa antaa koskettaa unelmaa”