Rauhaa vaan, ainoastaan

rauhaa vaan, rauhaa vaan



Olen väsynyt taistelemaan, katselemaan

kun punertaa yllä ei kenenkään maa

En tiedä, miksi lähdimme sotimaan,

kun ei kumpikaan enää muista,

kumpi teki väärää tai oikeaa



Meidän kahden pyhä sota

meidät pian, se tomuksi jauhaa

Ellei se pääty rauhaan



Ei kaunaa, ei vihaa

ei sotaa, ei tulitaukoakaan

Rauhaa vaan, ainoastaan

pauhusta purjehtimaan rauhan satamaan



Kaadutaan omaan kunniaan,

ellei pystytä sotakirvestä hautaamaan,

juoksuhautaan

Ei ole mitään rajaa, valtakuntaa,

mitä enää puolustaa

on vain koti-ikävä sotilaan



Ei kaunaa, ei vihaa

ei sotaa, ei tulitaukoakaan

Rauhaa vaan, ainoastaan

purjehtimaan rauhan satamaan



Rauhaa vaan, ainoastaan

ei väärää, ei oikeaa

rauhaa vaan, ainoastaan