maa, peittyi yöllä valkeaan, 

enkä unta saa 

vaikka ensi kertaa, 

en huolta jaksa siitä kantaa 

rakastatko mua sä paljonkaan. 

Et mua huomaa, 

jos en pidä ääntä itsestäin, 

olen kuin ilmaa,

mitä jos se loppuu yllättäin, 

ja mä mietin, vaikket mua sä huomaa 

niin kumpaa meistä ei ole olemassakaan 



silmissäs vain on kylmät kyyneleet,  

näen sun syväjäätyneen, 

ei tunto palaa,

pääsen uniis salaa ja katoan jälleen

takavasemmalle 

tunnet sen, olit joskus oikea ihminen 

jää vain kylmät kyyneleet 



sä tahdoit säkenöivän enkelin taivaisen 

aion olla tästä eteenpäinkin maan hiljainen 

sä et oo kovin vahva mutta 

en oo sitä vaatinutkaan 



maa peittyi yöllä valkeaan

kehoas rakastella saan

mutta missä sinä oletkaan

ja siihen pian kaadutaan

jos et pysty rakastamaan itseäsi ollenkaan



chorus



kadotit kaiken mikä oli pyhää

vanhoilla säädöillä päivästä päivään mennään

maa peittyy valkeaan yksin oon kahdestaan

mutta mulla sentään vielä virtaa oikeat ja kuumat kyyneleet



silmissäs vain on kylmät kyyneleet

poskilles tiivistyneet

ei niissä suolaa ole ei ne kirvele ei ne vapaasti juokse

sä laitat kahvin tippumaan vaikka näet tavaroitani pakkaan

on mulla kuumat kyyneleet



chorus