Surujen sillalta näin

Tummien aaltojen uivan merelle päin

Ne ikäväni pintaan sai

Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchcockin linnuista kai

Kaipuuni nousee siivilleen

Kuka keksi rakkauden



Nähdä surujen sillalta sain

Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain

Yksi lähti ja laskeutui

Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui

Sille esitin kysymyksen

Kuka keksi rakkauden



Yö oli niin valkoinen

Kun puhalsi palkeet rakkauden

Tähdenlentona kai 

Luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain

Joku kätkee kysymyksen

Kuka keksi rakkauden 

Kuka sai aikaan sen



Surujen sillallakin se kulkee

Ei se lähde hengiltä millään

Tähtien tomuna se leijailee

Ja syttyy kuin itsestään

Joku keksi rakkauden



Jos sinä et jäis

En minäkään täällä olla vois

Eikä ikäväni tänne jäis

Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois

Tyydyn vastaukseen

Joku keksi rakkauden

Ja sinä toit minulle sen