jos sua ei ois ollut

niin olisin keksinyt sut

ois susta samanlainen tullut

mitään en ois muuttanut



ohikulkijat luulee

minun seinille puhuvan

tyhjyyteen he sanovan mun kuulee

sua aina rakastan



tahdon susta kiinni pitää

vaikken sua oikeasti enää nää



en tahdo irtikään päästää

taas ilmestyt vierellein

on pakko itseään säästää

sen velkaa sulle jäin



olet joka ikinen yön ääni

kukkamerestä poimin sut

hyvä ajatus sisällä mun pääni

kun elämä on suuttunut



oot valona mun tiellä

silloin kun on vaikeaa

hullummaksi olisin tullut vielä

jos sua ei ois ollutkaan



jos sua ei ois ollut

niin olisin keksinyt sut

vuoteeseeni kuvitellut

sulle kadulla puhunut



hiljaisuutena öissä

ääriviivoissa pihakoivun

ilman sua oon kuin vöissä

ilman sua lakastun



saanhan susta kiinni pitää

vaikken sua oikeesti enää nää



en tahdo irtikään päästää

siis ilmestyt vierellein

on pakko itseään säästää

sen velkaa sulle jäin



olet jokaikinen yön ääni

kukkamerestä poimin sut

hyvä ajatus sisällä mun pääni

kun elämä on suuttunut



oot valona mun tiellä

silloin kun on vaikeaa

hullummaksi olisin tullut vielä

jos sua ei ois ollutkaan



ei sua minusta voi erottaa

jäät osaksi mieleni maisemaa



kiitos

kun olit totta hetken

nyt mun täytyy tästä jatkaa

vierelläni teet loppuretken

vaikka se ois kuvitelmaa



olet jokaikinen yön ääni

osa lempeää valon kajoa

kesäsateena saavut elämääni

en kuivuuteen hajoa



oo valona mun tiellä

silloin kun on vaikeaa

hullummaksi olisin tullut vielä

jos sua ei ois ollutkaan