Se oli maaliskuun ilta

Sä veit Roosan elokuviin

Välillenne rakentui silta

Sä yli marssit komeasti niin



Hän alussa sai kaiken

Kohtelun kuninkaallisen

Roosa antoi sulle avaimen

Rikkomattoman sydämen



Ei silloin voinut hän nähdä

Musta valkoinen lohduton

On sädekehä sun ympärillä

Sun aurasi rikki on



Hän on liian monta 

Tarpeetonta

Kolhua joutunut sietämään

Aivan liian monta

Yötä unetonta

Joutunut vuoksesi viettämään

Roosa poistuu hiljaa

Ei enää pelkää 

Siihen hän on nähnyt liikaa

Vihdoinkin hän on vapaa

Pois hän lentää

Sä suret sun kunniaa kun et voi häntä satuttaa enää



Meni juhannusilta

Katselitte kun sorsat ui

Käsi kädessä juhlatulilta

Tulitte, hän nauruusi humaltui



Alkoi pidetä illat

Roosa mietti kuka sä oot

Ja alkoi palaa sillat

Kellä onni on sen polttakoon



Ja talvi pommitti hajalle

Rikkomattoman sydämen

Se lensi pilvien alle

Lailla hävittäjä saattueen



Hän on liian monta…



Roosa kulkee jo tietään

Mihin se viekään

Sä pelkäät

Niin paljon hyvää meni yön selkään



Sä Roosaa koskaan et voi satuttaa enää

Hän ei pelkää, pelkäämään on nähnyt liikaa

Vihdoinkin hän on vapaa, pois hän lentää

Sä suret sun kunniaa kun et voi

Häntä satuttaa enää, et voi häntä satuttaa enää

Häntä satuttaa enää