Osaan kauniisti kirjoittaa, kielellä koskettaa

saan sen tuntumaan että syvältä sisältä se kumpuaa

kerran uskoin itsekin, todeksi jokaisen rivin

minä muita liikutin ja liikutuin itsekin



Ne voi aidosti koskettaa, toisia mutta ei omaa

ne voi olla totta mutten saa niihin tuntumaa

mulla älyäkin riittää, ei se riitä mihinkään

vain sanojen helinää



Anna anteeksi anna anteeksi

anna anteeksi tunnen itseni likaiseksi sä teet musta puhtaan jos 

annat anteeksi jos voit anteeksi antaa että saatoin sinut unohtaa

anna anteeksi ja tee kaikesta lumivalkeaa



Ymmärrän auringonlaskun kauneuden, seurassa hyvin kuuntelen 

heikoille vaadin oikeuden, nimeen kohtuuden amen

virrassa tunnekuohujen, jalkojani tuskin kastelen 

viiden tähden edestä näyttelen ja käytän panoksen jokaisen



Tiedän mitä pitää sanoa

mikä ilme milloinkin tulee olla tiedän mitä multa halutaan kuulla

askeleet otan vastaan varpailla

puhun viisaita ymmärrystä vailla, läsnä muilla mailla



Anna anteeksi anna anteeksi

anna anteeksi tunnen itseni likaiseksi sä teet musta puhtaan jos 

annat anteeksi jos voit anteeksi antaa että saatoin sinut unohtaa

anna anteeksi ja tee kaikesta lumivalkeaa



Nyt sanon sen simppelimmin voitko anteeksi antaa

mä taisin neroudessani sinut unohtaa

kaiken muun mä saanut oon, yhtä osannut en pyytää

voin kaiken vaihtaa yhteen anteeksiantoon



Anna anteeksi anna anteeksi (Anteeksi)

anna anteeksi tunnen itseni likaiseksi sä teet musta puhtaan jos 

annat anteeksi jos voit anteeksi antaa että saatoin sinut unohtaa

anna anteeksi ja tee kaikesta lumivalkeaa



Sinä vain teet musta puhtaan