Mä olin 12-v. kun vanhempien ero tapahtui,
Faija lähti, niiden suhde vaan lakastui.

Mutsi jäI asuntoo yksin, meit oli kolme lasta,
Mä olin vanhimmast päästä, mutta 12 vasta.

Broidi oli nuori eikä tajunnut mitään,
Kasvoi ilman isää, mut se ei haitannut yhtään.

Sisko oli hiljaa, faija oli sille rakas,
Ei sanonut mitään, mutta se halus sen takas.

Kerto
Viilee sä oot viilee, et haluu olla aikuinen
Viilee sä oot viilee, mutta sisältä lämpöinen.

Vanhemmat veti maton jalkojen alta,
En pysty suhtautuun, se tuntuu niin pahalta,

Todellisuus iski naamaan kuin tiiliseinä,
Se näky mulla ystävyyssuhteina päättyneinä,

Must tuli hiljainen, sisäänpäin kääntynyt,
Ahdisti pitkään, mut nut se on päättynyt,

Tajusin viimein, et tää juttuei oo musta kii,
Vaikka vanhemmat asuu erossa, ne ei oo väliinpitämättömii.

Kerto

Mutsi haukkuu faijaa edesvastuuttomaks,
Se ei auta oloo, mä oon sen esikoislapsi.

Ois asiaa tehdä perheen kanssa jotai kivaa,
Mut mutsi ei anna enää faijalle tilaa,

Mä olin tottunut elämään, meil ei ollut väkivaltaa,
Mut uus tilanne tuntu aika pelottavalta,

Oisin toivonut et ne ois kelannut vähän,
Et mä muistan niiden riidat läpi elämän.

Kerto

Mutsin luona käy miehii iha tarpeeks,
Mut niist ei oo mihinkää, ei ees koristeeks,

Helvetisti paineita ja työstressii,
Elättää meit kolmee, tuo duunit himaa messii,

Kuitenki mä diggaan meijän arkipäivää,
Mä jeesaan mutsii, teen ylimäärästä,

Broidinkin mä yritän pitää kurissa,
Viettää paljon aikaa mun perheen parissa.

Kerto