Minä köyhään päähän sillan, synnyin varhaiskevääseen,

jälkeen helmikuisen illan, pyhä-aamuksi vaihtuneen.

Minä tiedän kyllä tieni, olen suuri, olen pieni,

milloin kaiken tuhoisin, suotta uhosin.



Minä jaksan uupumiseen, mutta kauemmaksi en,

missä toiset löytää klisheen, sinä vaistoat ihmisen.

Sinä kysyt, minne menen, etkä suinkaan, kanssa kenen.

Meill' on tahto nisäkkäin, olla sisäkkäin.



Aina kanssain joudut sä seikkailuun, senkin ymmärrän, mitä en.

Saanko olla tässä, sua löytämässä.

Vaikka kadoksiin ryyppäisin kaiken muun koskaan unohtaa voi sitä en,

sinä rakastat minua pienestä pitäen.



Purjehdimme eksyksissä, tuuli tulee kauempaa,

neuvot väylän sinne missä, emme löytäisi majakkaa.

Lämpö rinnan, liike lanteen, nimes piirrän taivaan kanteen,

kun me siellä yövytään, sinne syövytään.



Ehkä jossain vuoristoissa, reitti löytyy ihmsiseen.

Ehkä maailmalta poissa, ehkä kauhuissa liikenteen.

Minä hapuilen sun kättä, sulle tarjoon empimättä,

tuskan joka-ikisen, käden hikisen.



2x

Enkö koskaan vie sua seikkailuun, mitä tajuan, mitä en,

saanko olla tässä, meitä löytämässä.

Vaikka kadoksiin ryyppäisin kaiken muun koskaan unohtaa voi sitä en, 

sinä rakastat minua pienestä pitäen. 





						     



						     Thanks to sankaripoju@gmail.com