Ketkä piiloutui, varjoon mahtavan, ydinvoimalan, "Minä rakastan."

Öisen kaupungin, tiedän nukkuvan, unta prinsessan. "Minä rakastan".

Uusi aamu tuo, tuulen tappavan, ylle maailman. "Minä rakastan."

Mutta millaisen, rauhan rakennan, kanssa voittajan. "Minä rakastan."



Syksy saapuu kuin vanhus, se hymyilee, vaikka liepeitään liekit jo nuolee.

Se on viisas, se mitään ei turhaan tee, elää vain kunnes aurinko kuolee.

Ole siinä, voin vierelläs vilkuttaa, kun maailma hautaansa nilkuttaa.



Ketkä kaapanneet on äänen profeetan, teidät parannan. "Minä rakastan."

Mulle antoivat, lapset saatanan, demokratian. "Minä rakastan."

Tässä seison nyt, lailla miljoonan, nuoren katkeran. "Minä rakastan."

Olen orpo oon, lapsi vainajan, lapsi maailman. "Minä rakastan."



Kuule istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee.

vaikka huomenna saaste jo laskeutuu, vaikka huomenna aurinko kuolee.

Hyvin mielin voin vierelläs vilkuttaa, kun maailma hautaansa nilkuttaa.



"aa-aa-aa-aaa-aaa, aa-aa-aa-aaa-aa-aa-AA".



Ole siinä, on helpompi olla niin, ole siinä kun liekit mua nuolee.

Ole siinä ja tuskaasi taivaisiin, huuda vasta kun aurinko kuolee,

siinä voit minun viereillä vilkuttaa, kun maailma hautaansa nilkuttaa. 





						     



						     Thanks to sankaripoju@gmail.com