Hän sanoi ettei luovu kummastakaan. 

Hän luopuis kyllä mutta kun ei voi.

Vaikka Auvo muutti kauas taakse Akaan, 

ja Onni keittiössä imuroi.



Hän sanoi ettei kauan enää kestä. 

Niin pahoin kalvaa epätietoisuus.

Ja naisesta niin hyvännäköisestä, 

ei muuta näy kuin murhe aina uus.



Joka päivä samanlainen,

päättyy yöhön itkevään,

olen kahden miehen nainen, 

mutta kohta en, kelpaa kellekkään,

en kelpaa kellekkään.



On Onni turvallinen vanha tuttu,

mutt' Auvosta mä vielä tiedä en.

Vaan liian usein toistuu sama juttu,

olen nainen vittumaisen herttainen.



Joka päivä samanlainen,

päättyy yöhön itkevään,

olen kahden miehen nainen, 

mutta kohta en kelpaa kellekkään,

en kelpaa kellekkään.



On Onni ensimmäinen Auvo toinen,

vaan kolmas tuskin mahtuu kuvioon.

On aina päällä morkkis aikamoinen,

mutta senhän liuottaa voi Carilloon.



Hän istui vielä tunnin ikävissään,

kera äitinsä tuon äsken eronneen,

Onni jossain kenties oottaa tai ei missään,

nyt on pakko saada Auvo puhelimeen.



2x

Joka päivä samanlainen,

päättyy yöhön itkevään,

olen kahden miehen nainen, 

mutta kohta en kelpaa kellekkään,

en kelpaa kellekkään.



						     



						     Thanks to sankaripoju