Nään vanhan Tornatorin yhä vielä mielessäin

kun sillä silloin matkaan lähdit lapsuusystäväin

niin jäi koulu kesken sulla

piti mun myös mukaan tulla

mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin

sun lähtöäsi seurasin mä päässä laiturin

me viisitoista vuotiaita oltiin kumpikin

sinä pidit oman pääsi

säädit itse elämääsi

koit nuorena sen kaiken

mistä turhaan uneksin



Albatrossi joka lepäämättä liitää

se sinun sielusi on juuri kukaties

taivaan sinessä sä saat vapaana sä kiitää

lapsuustoverini vanha merimies (merimies)

lapsuustoverini vanha merimies



Sä Tornatorin matkassa näit Rion kuumat yöt

ja tutkin tarkkaan kauniit

Honolulun kaislavyöt

minä jatkoin lyseossa

sitten kunnanvirastossa

ei kutsumuksen mukaan

satu jokaiselle työt

ja töiden jälkeen yhä useammin iltaisin

mä kapakassa istuin

lasin pohjaan tuijotin

miksen lähtenyt sun mukaan

Mua ymmärrä ei kukaan

mä elämältä olin odottanut muutakin



Albatrossi joka lepäämättä liitää

se sinun sielusi on juuri kukaties

taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää

lapsuustoverini vanha merimies (merimies)

lapsuustoverini vanha merimies



Sain kuulla että Tornator jo romutettu on

mä itse tunsin kokeneeni saman kohtalon

eipä ollut virkaa enää

tumma puna peitti nenää

ja rannalla mä yksin istuin nousuun Auringon

kun lähelleni näin mä naurulokin kaartavan

niin tiesin että jotakin nyt vihdoin oivallan:

Siinä sielu on sen miehen

jonka työt jää puolitiehen

ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman



Mut albatrossi joka lepäämättä liitää

se sinun sielusi on juuri kukaties

kerrain lailla sen saan vapaana myös kiitää

jos teen työni kuten vanha merimies (merimies)

jos teen työni kuten vanha merimies